Esikoisen synnyttyä olin pulassa. En uskaltanut jättää vauvaa yksin edes omien ruokailujeni ajaksi, saati sitten että olisin pystynyt kokkaamaan jotain. Töihin lähtiessään kultainen mies teki minulle jääkaappiin valmiiksi voileipiä, ja pakastimeen hän haali taistelumuonavaraston: pizzaa, falafelejä, pinaattikeittoa, kasviksia, vaarin poimimia marjoja ja sieniä ja leipomomyymälästä hamstrattua edullista leipää. Varastoa on ylläpidetty siitä lähtien tiukkojen tilanteiden varalta. Erityisen hyödylliseksi varasto osoittautui silloin, kun olin paljon kotona kolmen pikkulapsen kanssa ja lähin kauppa sijaitsi viiden kilometrin päässä. Jo pelkkä ajatus kauppaan lähtemisestä sillä porukalla ahdisti.
En ole saanut aikaiseksi sulattaa pakastinta pariin vuoteen, mutta nyt ajattelin sen tehdä. Ensin pitää vaan tyhjentää sitä sen verran, että säilytettävät pakasteet mahtuvat kylmälaukkuihin. Talvi tietysti olisi kesää otollisempi aika hommalle, mutta silloin on yleensä vielä enemmän marjoja ja sieniä siirreltävänä.
Marjavarastoa olen jo pienentänyt reilusti valmistamalla iltapalaksi pirtelöitä, kiisseliä ja vispipuuroa. Lasten marjakiintiö on varmaan kohta täynnä. Puolukat ovat osoittautuneet pienimuotoiseksi haasteeksi, sillä viimevuotisia on jäljellä vielä useita litroja. Ehkä on helpointa keittää ne hilloksi.
Risotossa tärkeintä on rakenne
Eilen tein lopuista kantarelleista risoton. Mielestäni toimivin resepti löytyy tällä hetkellä Pirkka-risottoriisipakkauksesta. Harvoin teen sitä sellaisenaan, mutta ohjetta on helppo soveltaa. Meillä esikoinen ja keskimmäinen eivät niin välitä sienistä, mutta luulen, että heitä inhottaa enemmän sienten suutuntuma kuin maku. Riittävän pieniksi pilkottuina sienet uppoavat. Eilenkin esikoinen söi annoksensa reippaasti ja jopa kehui ruokaa, vaikka tiesi sen sisältävän kantarelleja.
Risotosta puhuttaessa kannattaa unohtaa koulun ruokalasta ja kotitaloustunneilta tutut puuroriisi-pakastevihannessekoitukset. Risotto on eri asia. Siinä tärkeimmät ominaisuudet ovat rakenne ja maku. Oikea risotto on kermaista ja löysää. Makuun vaikuttavat keittoliemi ja mausteet, joiden laatuun kannattaa satsata, sillä herkässä risotossa ne korostuvat. Risotto viimeistellään juustoraasteella, yleensä parmesaanilla. Kyläkaupastamme ei jostain syystä löydy sitä, joten käytän usein lampaanmaidosta valmistettua pecorinoa. Se käy ihan hyvin.
Kantarellirisotto
4 annosta
200 g pakastettuja kantarelleja
1–2 kevätsipulia varsineen tai 1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
9 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
2 dl parmesaani-juustoa raastettuna
ripaus mustapippuria
(suolaa)
persiljaa tai ruohosipulia
Sulata, valuta ja paloittele sienet. Hienonna kevätsipuli ja kuori ja hienonna valkosipuli.
Kuumenna vesi ja liuota joukkoon liemikuutio.
Sulata voi pinnoitetussa kattilassa. Lisää risottoriisi ja kuullota. Lisää joukkoon sipulit ja sienet.
Kaada kuumaa kanalientä kattilaan vähitellen. Keitä sekoittaen niin, että neste imeytyy riisiin. Lisää uusi annos lientä vasta, kun neste on kokonaan imeytynyt riisiin. Aikaa kuluu 15–20 minuuttia. Mausta risotto juustoraasteella ja mustapippurilla. Tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.
Ripottele pinnalle persilja- tai ruohosipulisilppua. Tarjoa parmesaaniraasteen kanssa.
Enemmän kasviksia 