Ruokaterveiset Krakovasta

Täytin tässä taannoin pyöreitä, ja huono juhlija kun nykyään olen, päätin viettää päiväni matkoilla. Selvää oli, että lähdemme reissuun koko perheen voimin, ja viime hetkillä saimme houkuteltua anopinkin mukaan. Matkakohteelle oli kaksi kriteeriä: lentojen piti olla lyhyet ja paikan sellainen jossa en vielä ole käynyt. Niinpä suuntasimme Krakovaan.

Mies oli kehunut puolalaista ruokaa ja sen edullisuutta kovasti, mutta yllätyin silti. Heti ensimmäisessä ruokapaikassamme, Polskie Smakissa, jonka bongasimme Krakovan rautatieasemalta, söin käsittämättömän maukasta raastesalaattia, pottumuusia ja kanaleikettä. Toinen positiivinen kokemus oli viereisen Galerie Krakowska -ostoskeskuksen alakerrassa sijaitseva pikaruokala North Fish, jonka pinaattimuhennoksen, lohkoperunoiden ja kalaleikkeen jälkeen olin täysin myyty.

Merkkipäiväni vietin suunnitelmista poiketen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa. Tarkoitukseni oli mennä sinne vasta seuraavana päivänä, mutta paikka olikin silloin varattu juutalaisten nuorten kansainväliselle The March to Living -tapahtumalle. Raskaan retkipäivän ja kevyiden eväiden jälkeen ilahduin suuresti, kun mies kertoi, että anoppi hoitaisi lapset ja pääsisimme kahdestaan illalliselle.

Olimme bonganneet Kazimierzin juutalaiskaupunginosan kierroksella houkuttelevan kuuloisen Hamsa Hummus & Happiness -restobarin. Israelilainen ruoka kiehtoi myös siksi, että sitä kotipuolessa harvemmin yleensä saa. Niinpä ravintolavalinta oli helppo. Tilasimme alkupaloiksi mezejä (hummusta, falafelejä ja jibnehiä eli friteerattua juustoa), jotka tarjoiltiin mausteisten kasvisten ja leipien kera, pääruoaksi pinaatti-fetatäytteisiä burekeja eli eräänlaisia filotaikinanyyttejä ja jälkiruuaksi lämmintä knafeh-kakkua ja vanukastyyppistä malabia. Palan painikkeeksi otimme proseccoa ja minä sitruunaruoho–inkivääriteetä. Ruoka oli niin hyvää, että melkein itkin ilosta. Hintaa koko setille tuli vain kolmisenkymmentä euroa. Ulkona oli lämmintä, joten tarkenimme terassilla. Ilta oli kerrassaan täydellinen.

Pois lähtiessä lentokentällä silmiini osui upea Polska – New Polish Cooking -kirja, jossa takakannen mukaan esitellään perinteisiä reseptejä ja uusia aineksia. Taustatietoa kirjassa on paljon, ja kun reseptit vaikuttivat herkullisilta ja yksinkertaisilta ja kuvat ihastuttavilta, oli opus pakko ostaa. Enkä kadu.

Ehdimme jo valmistaa kotona hotellin aamupalalla tutuksi tullutta gzikiä, todella simppeliä mutta maukasta leivänpäällistä, johon tulee

250 g raejuustoa
4–6 ruokalusikallista kreikkalaista jogurttia
nippu retiisejä hienonnettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna
suolaa
valkopippuria

Raejuusto vain soseutetaan haarukalla, lisätään jogurtti ja jatketaan soseuttamista, kunnes seos on pehmeää ja silkkistä. Joukkoon sekoitetaan retiisit ja ruohosipulit ja maustetaan seos suolalla ja valkopippurilla. Se on siinä.

Konservatiivinen pikkuväki ensin vastusteli perunoiden ja ruisleivän kanssa tarjoamaani gzikiä, mutta maistettuaan sitä tykkäsivät kovasti. Lopulta minun oli pyydettävä, että jättävät minulle edes vähän seuraavaksi päiväksi.